Vuoksenlaakso Kannaksella paljastui ensimmäistä kertaa Itämeren altaan myöhäisjääkautisen Baltian jääjärven laskussa 11 500 vuotta sitten ja sitä seuranneen Yoldiameren regression aikana. Vedenpinta laski kaikkiaan viitisenkymmentä metriä noin tasolle, joka on nykyisin 20 metriä merenpinnan yläpuolella. Tämä korkeustaso on tärkeä lähtöpinta kun tarkastellaan Vuoksenlaakson vaiheita Yoldiameren lopulta yli 10500 vuotta sitten aina Nevan syntyyn yli 7000 vuotta myöhemmin 3300 vuotta sitten tai 1350 eKr. Itämeren altaan Ancylusjärven tulvaa lukuunottamatta vedenpinta pysytteli Vuoksenlaaksossa yhden - kahden metrin vaihteluvälillä 20 metrin tasossa.
Muinais-Laatokka ulottui Kannaksen suurille järville Pyhäjärvelle, Kiimajärvelle, Äyräpäänjärvelle ja Muolaanjärvelle. Niin ikään Yksjärvi, Muolaan Kirkkojärvi ja Punnusjärvi kuuluivat suurjärven piiriin samoin Räisälän ja Käkisalmen välinen alue. Se työntyi Kaukolaan Riukjärvelle, Kirvun Juoksevanjärvelle ja ohi Antrean Jääskeen, johon Vuoksen vedet purkautuivat. Karttakuva Vuoksenlaaksossa - veden ja maan jakautuminen - pysyi vuosituhansia lähes samanlaisena, Nevan synnystä 1350 eKr. Kiviniemen kosken perkaukseen 1857. Tämä oli Vuoksenlaakson muinaisjärvi.
Nevan syntyessä Muinais-Laatokan lasku-uoma siirtyi kerralla Heinjoen Vetokalliolta /Viipurinlahdelta Nevaan. Heinjoen kynnys jäi kuitenkin Vuoksen yhdeksi suuhaaraksi, ja toinen suuhaara johti Käkisalmen kautta Laatokkaan. Suuhaarojen keskinäinen vesimäärien suhde riippui Vuoksen kynnyskohtien korkeudesta. Avainasemassa oli ennen muuta Tiurinkoski, joka patosi Vuoksen vedet Nevan synnyn jälkeen. Kosken putouskorkeus oli aluksi yli seitsemän metriä. yläpuolella jäi pian Nevan synnyn jälkeen. Vuosituhansien kuluessa Tiurin kynnys kului ja vesimäärä myös kasvoi Vuoksen pohjoisessa suuhaarassa, ja näin Vuoksen läntinen lasku-uoma Viipurinlahteen menetti merkitystään.
Kiviniemen kosken puhkaisu 1857 oli dramaattinen tapahtuma Vuoksenlaakson vuosituhantisessa historiassa. Sitä edelsi Suvannon lasku ja Taipaleenjoen synty 1818. Kiviniemen puhkauksen seurauksena Vuoksen pohjoinen uoma Käkisalmeen kuivui lähes kokonaan. Tiurinkoski jäi miltei kuivilleen ja Käkisalmen linnasaari joutui mantereen yhteyteen. Kiviniemen kosken synty kuivatti myös lopullisesti Vuoksen eteläisen lasku-uoman Heinjoen Vetokallion kautta Viipurinlahteen. Näin päättyi Heinjoen kynnyksen yli 10000 vuotta kestänyt historia Laatokan ja Vuoksen laakson vesistöjen kehityksessä. Näin päättyi myös Pohjois- Kannaksen asutushistoriaan arvattavasti keskeisesti vaikuttanut Vuoksenlaakson vuosituhansia kestänyt järvivaihe, jolloin vedenpinta oli Vuoksen laaksossa samassa tasossa Tiurinkoskelta Jääskeen ja Muolaasta Metsäpirttiin.
Aiheesta enemmän: Matti Saarnisto "Karjalan geologia - Karjalan luonnonmaiseman synty", sivut 21-78 teoksessa "Karjalan synty, Viipurinläänin historia I", toimittanut Matti Saarnisto. Karjalan Kirjapaino Oy 2003.
Vuoksi ja Imatrankoski syntyivät 5700 vuotta sitten (3700-3800 eKr.) kivikaudella, kun Muinais-Saimaan tulvivat vedet puhkaisivat Salpausselän Vuoksenniskalla ja purkautuivat Muinais-Laatokkaan Jääskessä. Sinne kerrostui laaja hienosta lietteestä koostuva suistomaa, delta, joka kasvoi Muinais-Laatokan pinnan tasoon noin 21 metriä merenpinnasta. Muinais-Laatokka laski Heinjoen kynnyksen kautta Viipurinlahteen.
Vuoksenlaakson muinaisjärven piiriin kuuluneet järvet on merkitty mustalla ja muinaisjärven laajuus niiden rannoilla rasteroitu.