Karjalan mullistuksia

takaisin edelliselle sivulle

Kimmo Laulajainen
LUONTO JYLLÄÄ KARJALASSA

Jokin aika sitten vietettiin juhlavin seremonioin Taipaleenjoen 180-vuotissyntymäpäiviä ihan paikanpäällä Metsäpirtissä. Palataan tuohon joen syntymään myöhemmin tässä kirjoituksessa, mutta kun kulkee Taipaleenjoen maisemissa ja kuvittelee ympäristön sellaiseksi, mikä se oli ennen kevättä 1818, on helppo ymmärtää alueen sillosten asukkaiden tunteet, kun vedenpinta esimerkiksi Terenttilässä laski lähes 10 metriä ja yli kilometrin levyisen lahden paikalle jäi varsin mitättömän kokoinen jokipahanen. Ja tuo muutos tapahtui yhdessä yössä näin kertoo Maammekirja. Oli tapahtunut luonnonmullistus. Karjalan kannaksen alueella on luonnonmullistuksia tapahtunut aikaisemminkin. Yritän kuvata tässä kirjoituksessa niistä muutamia suurimpia.

BALTIAN JÄÄJÄRVI
Aloitetaan ajasta n. 10000 vuotta sitten. Jääkausi oli lopuillaan ja eteläisen Suomen ja Itämeren alueen peitti Baltian jääjärvi. Mannerjään reuna oli vetäytynyt ilmaston lämpenemisen takia Suomen alueellakin selvästi Salpausselän pohjoispuolelle. Maankuori oli painunut mannerjään painosta kuopalle mutta jääkuorman vähetessä se alkoi taas kohota entiseen muotoonsa. Maan kohoamisen ja jäätiköiden nopeutuneen sulamisen seurauksena tapahtui tämän kirjoituksen ensimmäinen luonnonmullistus.
Noin 10000 vuotta sitten Baltian jääjärvi alkoi valua yli äyräittensä Atlanttiin järven länsipäästä Keski-Ruotsin alueella (Kuva 1). Yhteyttä Tanskan salmien kautta Atlanttiin ei tuohon aikaan vielä ollut. Jääjärven aikana Metsäpirtin alueella oli vettä runsaat 100 metriä mutta varsin pian purkautumisen jälkeen maa Karjalan kannaksen alueella paljastui. Kannas ja Laatokka saivat likimain nykyiset muotonsa. Laatokan vedenpinta oli nykyisen 20 metrin korkeuskäyrän tienoilla eli noin 15 metriä tämänpäiväistä korkeammalla.

Kun maa jatkoi edelleen hitaasti nousemistaan yhteys Atlanttiin katkesi ja vedenpinta Itämerellä ja Suomen vesialueilla nousi muutaman metrin, mutta tilanne palasi ennalleen kun yhteys Atlanttiin aukesi muutama sata vuotta myöhemmin nykyisten Tanskan salmien alueella. Nyt ollaan ajassa n. 9000 vuotta sitten.
Vesistöjen tilanne Karjalan kannaksen alueella säilyi kutakuinkin muuttumattomana seuraavat 4000 vuotta. Tänä aikana Laatokan vedet laskivat Suomenlahteen Käkisalmesta Viipuriin kulkevaa reittiä milloin vuolaammin ja milloin rauhallisemmin virraten (Kuva 2 viite A). Laatokan pinta pysyi ympäröivän maaston rajoittamana kutakuinkin muuttumattomana, mutta Suomenlahden pinta vaihteli jonkin metrin riippuen siitä, miten purkautuminen Atlanttiin sujui. Kun tullaan aikaan 5000 (4000?) vuotta sitten, tapahtuu taas suuri luonnonmullistus.

SAIMAA PURKAUTUU IMATRALLA JA VUOKSI SYNTYY
Noin 5000 vuotta sitten Saimaan vedet puhkaisivat tiensä Imatran kautta etelään. Syntyi Vuoksi joka yhtyi Käkisalmesta Viipuriin virtaavaan uomaan jossakin nykyisen Antrean tienoilla. Vesimäärä Käkisalmi-Viipuri väylän paikoitellen ahtaassa alapäässä keski-kannakselta Viipuriin lisääntyi huomattavasti ja sen seurauksena Laatokan pinta nousi hieman (Kuva 2 viite C). Aikaisemmin Saimaan vedet olivat laskeneet Suomenlahteen Kivijärven ja Kymijoen kautta. Tätä ns. Suur-Saimaan kautta ja sen päättymistä noin 5000 (4000?) vuotta sitten on selvitellyt ansiotunut maantieteen tutkija ja opettaja Aaro Hellaakoski, jonka suuri yleisö tuntee paremmin runoilijana - "Nous hauki puuhun laulamaan, punaista käpyä purrakseen" _ tai jotakin siihen tapaan. Kun Vuoksen syntymisen jälkeen annetaan ajan kulua pari tuhatta vuotta tullaan aikaan 3100 vuotta sitten. Silloin tapahtuu taas suuria muutoksia.

MULLISTUS LAATOKALLA 3100 VUOTTA SITTEN
Vielä noin 3100 vuotta sitten Laatokan vedet laskivat Suomenlahteen Käkisalmi - Viipuri väylää pitkin. Vuoksen syntymisen jälkeen virtauksen nopeus väylällä on vaihdellut huomattavasti, sillä korkeusero Laatokan ja Suomenlahden välillä on vaihdellut metristä lähes 20 metriin, missä se oli juuri ennen Nevan syntymistä 3100 vuotta sitten.
Maan kohoaminen jääkauden jäljiltä oli Pohjois-Laatokalla voimakkaampaa kuin järven eteläosissa ja tämän seurauksena vesi alkoi tulvia Laatokan matalahkoille etelarannoille. Noin 3100 vuotta sitten vesi oli noussut nykyisen Nevan niskan tienoilla olleen lahden perukassa niin, että se puhkaisi rantaharjanteen nykyisen Ivanovskojen aseman tienoilla (Kuva 2 viite B).
Tämän seurauksena syntyi Laatokalle uusi lasku-uoma Neva. Kysymyksessä oli valtava luonnonmullistus. Laatokan pinta laski 20 metristä 5 metriin mitattuna Suomenlahden pinnasta. Laatokasta valui 300 kuutiokilometriä vettä Suomenlahteen todennäköisesti niin, että noin puolet kutakuinkin välittömästi varsin lyhyessä ajassa ja loput virtauksen hiljalleen syventäessä uomaa. Käkisalmesta Viipuriin johtanut Laatokan siihinastinen lasku-uoma muutti nyt kokonaan luonnettaan. Vuoksen ja Laatokan välillä veden virtaus kääntyi päinvastaiseksi niin, että virtaussuunta oli nyt Laatokkaan päin (Kuva 2 viite D). Tässä vaiheessa Vuoksen vedet kääntyivät Noisniemen nurkilta virtaamaan kohti Käkisalmea ja Laatokkaa, jonka vedenpinta oli alentunut useita metrejä. Tällaisena Vuoksen lasku-uoma sitten säilyi seuraavat 3000 vuotta, kunnes uusia mullistuksia Vuoksen vesistössä tapahtui. Vuoksesta länteen päin vanha Laatokan lasku-uoma surkastui melkoisesti, mutta säilyi. Ei tosin enää Laatokan lasku-uomana, mutta melkoiselta alueelta läntistä Karjalan kannasta vedet valuvat sen kautta Viipurinlahteen. Kirjallisuudessa kerrotaan myös osan Vuoksenkin vesistä laskeneen Viipurin kautta Suomenlahteen vielä keskiajalla.

LAATOKAN MULLISTUKSEN VAIKUTUS SUVANTOON
Laatokan vedenpinnan ollessa 20 metrissä Laatokasta oli vesiyhteys nykyisen Taipaleenjoen kohdalta Suvantoon ja edelleen Noisniemen kautta Käkisalmeen ja Laatokkaan takaisin. Näin muodostui iso saari. Nevan syntymisen jälkeen yhteys Laatokasta Suvantoon katkesi Taipaleen kohdalla ja vedet Suvannosta alkoivat laskea Kiviniemen kannaksen kautta Vuokseen. Suvannon pinta laski noin 15 metriin eli Kiviniemen kannaksen rajoittamaan korkeuteen. Suvannon ja Laatokan välille syntyi Metsäpirtin Taipaleen kylän tienoille vajaan kilometrin levyinen kannas, jonka korkeus oli nykyisen Linnakankaan kohdalla 1800-luvun alussa hieman yli 20 metriä silloisesta _ ja nykyisestäkin - meren pinnasta laskettuna. Tämän kannaksen kautta kulki aikoinaan ajoittain hyvinkin vilkas kauppatie idästä Vuoksen vesistöön ja sitä tietä pohjoisen suuntaan. Jossakin vaiheessa tälle kannakselle nousi Taipaleen kylä, joka kaupungiksi mainittuna sai 1600-luvun alkupuolella jopa rajoitetut tapulioikeudet, eli oikeuden ulkomaan kauppaan Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin kuninkaallisella käskyllä. Tässä vaiheessa itäinen Karjalan kannas eli Käkisalmen lääni kuului Kustaa II Adolfin valloittamana Ruotsi-Suomelle. 1600-luvun puoliväliin mennessä silloiset ortodoksiuskoiset kauppiaat olivat jättäneet Taipaleen vierastaessaan Ruotsin hallintoa ja kirkkoa ja uusia kauppamiehiä ei koskaan tullut heidän tilalleen. Vielä 1780 Taipaleessa oli vain viisi maata viljelevää perhettä: Lylander, Jäppinen, Antti Laulajainen, Aatami Laulajainen ja viides oli muistaakseni torppari nimeltä Kurri. Minä olen tuon Aatamin jälkeläinen. Ja sitten tullaan tämän kirjoituksen viimeiseen luonnonmullistukseen vajaat 200 vuotta sitten.

LUONNONMULLISTUS TAIPALEESSA TOUKOKUUSSA 1818
Eteläisen Suvannon alueella ja varsinkin ns. Terenttilän nousun (Terenttilän lahden) loivilla rannoilla tulvat haittasivat maanviljelystä ja muutakin rantojen talouskäyttöä. Lähinnä kevättulvat olivat joskus hyvinkin hankalia, kun ainoa laskujoki Suvannosta oli pikkuruinen Kiviniemen kannaksen poikki kulkeva puro. Myöhemmin, kun Vuoksen virtaus ohjautui Suvannon ja Taipaleenjoen kautta Laatokkaan, alkoi näilläkin vesillä vaikuttaa Vuoksen toinen elokuulle sattuva tulva, jonka aikaansaavat Saimaan vedet. Tällä tulvalla oli merkitystä kalastukselle, silla noin 75% saaliista Vuoksessa saatiin elokuun tulvien aikana.
Kevättulvien haittojen vähentämiseksi ryhdyttiin suunnittelemaan tulvajuoksutuksia Suvannon ja Laatokan välisen harjanteen yli. Suvannon vedenpinta oli normaalisti noin 15 metrissä ja tuon harjanteen korkeus oli nykyisen Taipaleenjoen kohdalla Linnakankaalla runsaat 20 metriä. Harjanteen läpäisevää ojaa oli kaivettava ehkä runsaat 300 metriä ja sen jäkeen ehkä hieman pitempi matka kaivantoa,joka ohjaisi veden valumista harjanteen rinnettä alas Laatokkaan (Kuva 2 viite E).
Vanhan, mm. Maammekirjassa kerrotun version mukaan, paikalliset talonpojat päättivät kevättulviin kyllästyneinä kaivaa Taipaleen kannaksen poikki tulvaojan. Ilmeisesti ojaan ei ollut suunniteltu minkäänlaisia sulkulaitteita eikä vahvistuksia veden virtauksen aiheuttamaa syöpymistä vastaan tai sitten ylikorkea tulva aiheutti vahingon kesken rakennustöiden. Suunnittelijathan olivat innokkaita, koulunkäymättömiä talonpoikia, joiden joukossa oli varmasti myös Laulajaisen sukuun kuuluvia, kun sen nimisiä asui moniaita tuon ajan Taipaleen kylässä. Kävi kuitenkin niin, että vesi ryöstäytyi ja Suvannon vedenpinta aleni yhdessä yössä 8 metriä _ niin kertoo Maammekirja. Suvannosta yhtäkkiä poistuneen veden määrä oli puolen kuutiokilometrin luokkaa. Syntyi Taipaleenjoki, joka pahimman myräkän mentyä ohi oli varsin vähäinen joki - Suvantoon laskevien pikkujokien vesimäärä kun oli varsin vähäinen (Viisjoki, Riiskanjoki, Tuusnaoja ja Kiviniemessä Vuoksesta Suvantoon virtaava joki). Vuoksen vesihän virtasi vielä tämänkin jälkeen Käkisalmeen kun Kiviniemen kannas esti merkittävän virtauksen Suvantoon ja edelleen Taipaleenjoen kautta Laatokkaan.
Toinen versio kertoo, että tulvaojan rakentamista oli kehitelty jo vuosia aikaisemmin venäläisten sotilaiden toimesta, sillä venäläisten sotilaiden tiedetään jo 1740-luvuilla ensimmäisen kerran aloittaneen kaivamisenkin, mutta ns. Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä vei miehet rintamalle ja operatio lopetettiin kesken. Ehkä myös seuraukset alkoivat pelottaa jotakin vesistötöistä enemmän tietävää. Vuoden 1740 tienoilla Vuoksen varrella tehtiin linnoitustöitä ja rakennettiin Kiviniemeen ja Käkisalmen pohjoispuolelle Pärnään linnoitukset (redutti). Myös Muolaaseen mm. Sudenojan kylän tuntumaan ja Muolaan moisioon(?) rakennettiin jonkinlaisia linnoitteita. Kun Vanhan Suomen linnoittajana tunnettu kenraali Suvorov teki 1790 tienolla tarkastusmatkan alueen linoituksilla mainitsee hän Taipaleen redutin olevan kelvottomassa kunnossa. Tämä viittaa siihen, että Taipaleeseen olisi 1740 tienoilla suunniteltu linnoitusta, mutta rakentamista ei ehditty kunnolla edes aloittaa ennekuin Hattujen sota vei sotaväen sotimaan. Ja sen jäkeen koko Taipaleen redutin rakentaminen unohdettiin ja rakentaminen aloitettiin vasta Suvorovin moitteiden jälkeen uudelleen. 1780 Taipaleen alueesta piirretyssä asutusta kuvaavassa kartassa on merkitty kanavan paikka juuri kylän eteläpuolelle mutta ei reduttia, jonka rakenteita kartoittajat eivät olleet ilmeisesti edes huomanneet maastossa. Redutti ilmeisesti rakennettiin 1700 luvun loppuvuosina, mutta kanavaa ei tuolloin toteutettu ja tuo talonpoikien aloitteellisuus kanavan osalta 1818 lienee totta.
Tämä Suvannon lasku toi lähinnä nykyisen Taipaleenjoen rantamille huomattavan määrän (Metsäpirtin alueelle vähinään 2000 hehtaaria) viljelykseen kelpaavaa maata, jonka jakaminen tiloille päättyi vasta isojaon käytyä läpi kaikki oikeusasteet joskus 1800-luvun lopussa.
Olisi luullut, että näin suuren vesimäärän purkautuminen osittain jopa Taipaleen kylän läpikin olisi aiheuttanut aineelisten vahinkojen lisäksi melkoisen määrän ihmishenkien menetyksiä. Kun olen lueskellut Sakkolan kirkonkirjoja tuolta ajalta jäljittäessäni Laulajaisen suvun vaiheita ei tuo mullistus näy mitenkään esimerkiksi kuolleiden ja haudattujen luettelossa. Ainoatakaan hukkumiskuolemaa tai muuta onnettomuutta ei mainita kuolinsyynä. Koko kevään 1818 aikana kuoli Taipaleen kylässä vain yksi henkilö, 66-vuotias Thomas Turkin (Tuomas Turkkinen) korkeaan kuumeeseen. Tämä panee minut ajattelemaan, että Suvannon lasku tapahtuikin todellisuudessa selvästi hallitummin kuin mitä legendat Maammekirjasta alkaen tapauksesta kertovat.
On kuitenkin mahdollista, että seuraava kirkonkirjoissakin mainittu tapaus liittyy ainakin välillisesti Taipaleenjoen syntyyn. Vuoden 1829 kesällä (23. päivänä heinäkuuta) kerrotaan kirkonkirjoissa vesijättömailla Koselassa ja Koukunniemessä sattuneesta suuresta tappelusta, jossa sai surmansa kaksi ilmeisestikin tappeluun osallistunutta henkilöä, 38-vuotias Matts Kuopa (Matti Kuoppa) Metsäpirtin kylästä ja seuraavana päivänä kuolleeksi merkitty 54-vuotias Johan Eva (Juho Eeva) Koselasta. Seuraavilla talvikäräjillä Juho Ilonen - hänen kotikyläänsä ei mainita tietolähteenäni olleessa kirjoituksessa - oli syytettynä tapahtuneesta, mutta todisteiden puutteessa häntä ei tuomittu. Mikä sitten lieneekään ollut tapahtumien kulku.
Tuo ajankohta sopii hyvin heinänkorjuuseen vesijättöalueelta, jolloin väkeä on ollut paikalla enemmänkin ja voisi hyvin kuvitella, että tappelun alkusyynä olisi ollut syntyneiden vesijättömaiden jako kyläkuntien ja talojen kesken tai erimielisyydet ehkä epämääräisesti sovittujen niittopalstojen sijainnista ja rajoista – ehkä vauhdittajana on ollut lisäksi kannu paloviinaa.

KIVINIEMEN KANNAKSEN AVAAMINEN 1857
Kun luonnonmullistus Suvannolla oli onnellisesti ohi ja tieto viljelyskelpoisesta vesijättömaasta ja sen määrästä tuli tunnetuksi, alettiin Kiviniemen pohjoispuolella jahkailla samanlaisesta lisämaaprojektista puhkaisemalla Kiviniemen kannas. Nyt kuitenkin todella hallitusti ja viranomaisten luvalla. Kesti kuitekin aina vuoteen 1856 ennen kuin lupa saatiin. Saimaankanavan rakentaminen oli juuri saatu päätökseen ja osa kanavan rakentajista päätettiin siirtää Kiviniemeen ja työt aloitettiin. Myös Taipaleenjoen juoksulla tehtiin valmistavia töitä, joilla estettiin veden ryöstäytyminen suunnitellusta uomasta kun työpadot avattaisiin Kiviniemessä (Kuva 2 viite F).
Syyskuun 17 päivänä 1857 työpadot avattiin suuren kutsuvieras- ja katsojajoukon seuratessa näytelmää. Veden lasku tapahtui ilman suurempia vahinkoja ja kun tilanne oli saavuttanut tasapainon oli vedenpinta Vuoksessa Kiviniemen padon yläpuolella laskenut noin 6.5 metriä. Vuoksen laskuhaara Käkisalmeen oli kutistunut paikoitellen lähes olemattomiin ja siellä olleet luostareiden kalastuspaikat menettäneet merkityksensä. Äyräpäänjärvestä Vuokseen johtava noin puoli kilometriä leveä salmi kutistui nykyiseksi Salmenkaitajoeksi ja muutoinkin matalasta Äyräpäänjärvestä tuli kaislojen peittämä kuuluisa lintujärvi, jonka kokokin pieneni ehkä 40 prosenttia.
Viljelykelpoista vesijättömaata paljastui melkoisesti. Olen nähnyt mainittavan 5000 hehtaaria pelkästään Suvannon - Taipaleenjoen alueella ja enimmillään 20000 hehtaaria Vuoksen vaikutusalueilla Kiviniemen yläpuolella (Aulis Ukkonen, Metsäpirtin Sanomat 1977). Nuo luvut saattavat kuitenkin olla hieman yläkantissa. Käytössäni olevissa teksteissä yksityiskohtaisemmin eriteltyjä määriä ei mainita, mutta todetaan kuitenkin vesipinnaan laskun kannatteneen (Kuvat 3 ja 4).
Kiviniemen kannaksen aukaisun jälkeen koko Vuoksen vesimäärä ohjautui Taipaleenjoen kautta Laatokkaan. Vuoden 1818 mullistuksen jälkeisestä pikkujoesta tuli nykyinen suurjoki, joka on Talvisodan kunniakkaiden päivien ansiosta tullut tutuksi koko Suomen kansalle. Ehkä useimmin toistettu lause talvisodan aikaisissa uutisissa oli "Taipaleessa tavanomaista tykistötulta". Joinakin päivinä tuo lause piti sisässään eräiden kirjallisuustietojen mukaan, tosin ehkä liioitellut, 100.000 puna-armeijan tykistön ja kranaatinheitinten ammusta varsin lyhyelle rintaman pätkälle Kirvesmäestä Terenttilään. Taipale ei kuitenkaan Talvisodan myllerryksissä murtunut.



	Kun maa jatkoi edelleen hitaasti nousemistaan yhteys Atlanttiin katkesi ja vedenpinta Itämerellä ja Suomen vesialueilla nousi muutaman metrin, mutta tilanne palasi ennalleen kun yhteys Atlanttiin aukesi muutama sata vuotta myöhemmin nykyisten Tanskan salmien alueella. Nyt ollaan ajassa n. 9000 vuotta sitten. Vesistöjen tilanne Karjalan kannaksen alueella säilyi kutakuinkin muuttumattomana seuraavat 4000 vuotta. Tänä aikana Laatokan vedet laskivat Suomenlahteen Käkisalmesta Viipuriin kulkevaa reittiä milloin vuolaammin ja milloin rauhallisemmin virraten (Kuva 2 viite A). Laatokan pinta pysyi ympäröivän maaston rajoittamana kutakuinkin muuttumattomana, mutta Suomenlahden pinta vaihteli jonkin metrin riippuen siitä, miten purkautuminen Atlanttiin sujui. Kun tullaan aikaan 5000 (4000?) vuotta sitten, tapahtuu taas suuri luonnonmullistus. SAIMAA PURKAUTUU IMATRALLA JA VUOKSI SYNTYY Noin 5000 vuotta sitten Saimaan vedet puhkaisivat tiensä Imatran kautta etelään. Syntyi Vuoksi joka yhtyi Käkisalmesta Viipuriin virtaavaan uomaan jossakin nykyisen Antrean tienoilla. Vesimäärä Käkisalmi-Viipuri väylän paikoitellen ahtaassa alapäässä keski-kannakselta Viipuriin lisääntyi huomattavasti ja sen seurauksena Laatokan pinta nousi hieman (Kuva 2 viite C). Aikaisemmin Saimaan vedet olivat laskeneet Suomenlahteen Kivijärven ja Kymijoen kautta. Tätä ns. Suur-Saimaan kautta ja sen päättymistä noin 5000 (4000?) vuotta sitten on selvitellyt ansiotunut maantieteen tutkija ja opettaja Aaro Hellaakoski, jonka suuri yleisö tuntee paremmin runoilijana - "Nous hauki puuhun laulamaan, punaista käpyä purrakseen" _ tai jotakin siihen tapaan. Kun Vuoksen syntymisen jälkeen annetaan ajan kulua pari tuhatta vuotta tullaan aikaan 3100 vuotta sitten. Silloin tapahtuu taas suuria muutoksia. MULLISTUS LAATOKALLA 3100 VUOTTA SITTEN Vielä noin 3100 vuotta sitten Laatokan vedet laskivat Suomenlahteen Käkisalmi - Viipuri väylää pitkin. Vuoksen syntymisen jälkeen virtauksen nopeus väylällä on vaihdellut huomattavasti, sillä korkeusero Laatokan ja Suomenlahden välillä on vaihdellut metristä lähes 20 metriin, missä se oli juuri ennen Nevan syntymistä 3100 vuotta sitten. Maan kohoaminen jääkauden jäljiltä oli Pohjois-Laatokalla voimakkaampaa kuin järven eteläosissa ja tämän seurauksena vesi alkoi tulvia Laatokan matalahkoille etelarannoille. Noin 3100 vuotta sitten vesi oli noussut nykyisen Nevan niskan tienoilla olleen lahden perukassa niin, että se puhkaisi rantaharjanteen nykyisen Ivanovskojen aseman tienoilla (Kuva 2 viite B). Tämän seurauksena syntyi Laatokalle uusi lasku-uoma Neva. Kysymyksessä oli valtava luonnonmullistus. Laatokan pinta laski 20 metristä 5 metriin mitattuna Suomenlahden pinnasta. Laatokasta valui 300 kuutiokilometriä vettä Suomenlahteen todennäköisesti niin, että noin puolet kutakuinkin välittömästi varsin lyhyessä ajassa ja loput virtauksen hiljalleen syventäessä uomaa. Käkisalmesta Viipuriin johtanut Laatokan siihinastinen lasku-uoma muutti nyt kokonaan luonnettaan. Vuoksen ja Laatokan välillä veden virtaus kääntyi päinvastaiseksi niin, että virtaussuunta oli nyt Laatokkaan päin (Kuva 2 viite D). Tässä vaiheessa Vuoksen vedet kääntyivät Noisniemen nurkilta virtaamaan kohti Käkisalmea ja Laatokkaa, jonka vedenpinta oli alentunut useita metrejä. Tällaisena Vuoksen lasku-uoma sitten säilyi seuraavat 3000 vuotta, kunnes uusia mullistuksia Vuoksen vesistössä tapahtui. Vuoksesta länteen päin vanha Laatokan lasku-uoma surkastui melkoisesti, mutta säilyi. Ei tosin enää Laatokan lasku-uomana, mutta melkoiselta alueelta läntistä Karjalan kannasta vedet valuvat sen kautta Viipurinlahteen. Kirjallisuudessa kerrotaan myös osan Vuoksenkin vesistä laskeneen Viipurin kautta Suomenlahteen vielä keskiajalla.





	LAATOKAN MULLISTUKSEN VAIKUTUS SUVANTOON Laatokan vedenpinnan ollessa 20 metrissä Laatokasta oli vesiyhteys nykyisen Taipaleenjoen kohdalta Suvantoon ja edelleen Noisniemen kautta Käkisalmeen ja Laatokkaan takaisin. Näin muodostui iso saari. Nevan syntymisen jälkeen yhteys Laatokasta Suvantoon katkesi Taipaleen kohdalla ja vedet Suvannosta alkoivat laskea Kiviniemen kannaksen kautta Vuokseen. Suvannon pinta laski noin 15 metriin eli Kiviniemen kannaksen rajoittamaan korkeuteen. Suvannon ja Laatokan välille syntyi Metsäpirtin Taipaleen kylän tienoille vajaan kilometrin levyinen kannas, jonka korkeus oli nykyisen Linnakankaan kohdalla 1800-luvun alussa hieman yli 20 metriä silloisesta _ ja nykyisestäkin - meren pinnasta laskettuna. Tämän kannaksen kautta kulki aikoinaan ajoittain hyvinkin vilkas kauppatie idästä Vuoksen vesistöön ja sitä tietä pohjoisen suuntaan. Jossakin vaiheessa tälle kannakselle nousi Taipaleen kylä, joka kaupungiksi mainittuna sai 1600-luvun alkupuolella jopa rajoitetut tapulioikeudet, eli oikeuden ulkomaan kauppaan Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin kuninkaallisella käskyllä. Tässä vaiheessa itäinen Karjalan kannas eli Käkisalmen lääni kuului Kustaa II Adolfin valloittamana Ruotsi-Suomelle. 1600-luvun puoliväliin mennessä silloiset ortodoksiuskoiset kauppiaat olivat jättäneet Taipaleen vierastaessaan Ruotsin hallintoa ja kirkkoa ja uusia kauppamiehiä ei koskaan tullut heidän tilalleen. Vielä 1780 Taipaleessa oli vain viisi maata viljelevää perhettä: Lylander, Jäppinen, Antti Laulajainen, Aatami Laulajainen ja viides oli muistaakseni torppari nimeltä Kurri. Minä olen tuon Aatamin jälkeläinen. Ja sitten tullaan tämän kirjoituksen viimeiseen luonnonmullistukseen vajaat 200 vuotta sitten. LUONNONMULLISTUS TAIPALEESSA TOUKOKUUSSA 1818 Eteläisen Suvannon alueella ja varsinkin ns. Terenttilän nousun (Terenttilän lahden) loivilla rannoilla tulvat haittasivat maanviljelystä ja muutakin rantojen talouskäyttöä. Lähinnä kevättulvat olivat joskus hyvinkin hankalia, kun ainoa laskujoki Suvannosta oli pikkuruinen Kiviniemen kannaksen poikki kulkeva puro. Myöhemmin, kun Vuoksen virtaus ohjautui Suvannon ja Taipaleenjoen kautta Laatokkaan, alkoi näilläkin vesillä vaikuttaa Vuoksen toinen elokuulle sattuva tulva, jonka aikaansaavat Saimaan vedet. Tällä tulvalla oli merkitystä kalastukselle, silla noin 75% saaliista Vuoksessa saatiin elokuun tulvien aikana. Kevättulvien haittojen vähentämiseksi ryhdyttiin suunnittelemaan tulvajuoksutuksia Suvannon ja Laatokan välisen harjanteen yli. Suvannon vedenpinta oli normaalisti noin 15 metrissä ja tuon harjanteen korkeus oli nykyisen Taipaleenjoen kohdalla Linnakankaalla runsaat 20 metriä. Harjanteen läpäisevää ojaa oli kaivettava ehkä runsaat 300 metriä ja sen jäkeen ehkä hieman pitempi matka kaivantoa,joka ohjaisi veden valumista harjanteen rinnettä alas Laatokkaan (Kuva 2 viite E). Vanhan, mm. Maammekirjassa kerrotun version mukaan, paikalliset talonpojat päättivät kevättulviin kyllästyneinä kaivaa Taipaleen kannaksen poikki tulvaojan. Ilmeisesti ojaan ei ollut suunniteltu minkäänlaisia sulkulaitteita eikä vahvistuksia veden virtauksen aiheuttamaa syöpymistä vastaan tai sitten ylikorkea tulva aiheutti vahingon kesken rakennustöiden. Suunnittelijathan olivat innokkaita, koulunkäymättömiä talonpoikia, joiden joukossa oli varmasti myös Laulajaisen sukuun kuuluvia, kun sen nimisiä asui moniaita tuon ajan Taipaleen kylässä. Kävi kuitenkin niin, että vesi ryöstäytyi ja Suvannon vedenpinta aleni yhdessä yössä 8 metriä _ niin kertoo Maammekirja. Suvannosta yhtäkkiä poistuneen veden määrä oli puolen kuutiokilometrin luokkaa. Syntyi Taipaleenjoki, joka pahimman myräkän mentyä ohi oli varsin vähäinen joki - Suvantoon laskevien pikkujokien vesimäärä kun oli varsin vähäinen (Viisjoki, Riiskanjoki, Tuusnaoja ja Kiviniemessä Vuoksesta Suvantoon virtaava joki). Vuoksen vesihän virtasi vielä tämänkin jälkeen Käkisalmeen kun Kiviniemen kannas esti merkittävän virtauksen Suvantoon ja edelleen Taipaleenjoen kautta Laatokkaan. Toinen versio kertoo, että tulvaojan rakentamista oli kehitelty jo vuosia aikaisemmin venäläisten sotilaiden toimesta, sillä venäläisten sotilaiden tiedetään jo 1740-luvuilla ensimmäisen kerran aloittaneen kaivamisenkin, mutta ns. Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä vei miehet rintamalle ja operatio lopetettiin kesken. Ehkä myös seuraukset alkoivat pelottaa jotakin vesistötöistä enemmän tietävää. Vuoden 1740 tienoilla Vuoksen varrella tehtiin linnoitustöitä ja rakennettiin Kiviniemeen ja Käkisalmen pohjoispuolelle Pärnään linnoitukset (redutti). Myös Muolaaseen mm. Sudenojan kylän tuntumaan ja Muolaan moisioon(?) rakennettiin jonkinlaisia linnoitteita. Kun Vanhan Suomen linnoittajana tunnettu kenraali Suvorov teki 1790 tienolla tarkastusmatkan alueen linoituksilla mainitsee hän Taipaleen redutin olevan kelvottomassa kunnossa. Tämä viittaa siihen, että Taipaleeseen olisi 1740 tienoilla suunniteltu linnoitusta, mutta rakentamista ei ehditty kunnolla edes aloittaa ennekuin Hattujen sota vei sotaväen sotimaan. Ja sen jäkeen koko Taipaleen redutin rakentaminen unohdettiin ja rakentaminen aloitettiin vasta Suvorovin moitteiden jälkeen uudelleen. 1780 Taipaleen alueesta piirretyssä asutusta kuvaavassa kartassa on merkitty kanavan paikka juuri kylän eteläpuolelle mutta ei reduttia, jonka rakenteita kartoittajat eivät olleet ilmeisesti edes huomanneet maastossa. Redutti ilmeisesti rakennettiin 1700 luvun loppuvuosina, mutta kanavaa ei tuolloin toteutettu ja tuo talonpoikien aloitteellisuus kanavan osalta 1818 lienee totta. Tämä Suvannon lasku toi lähinnä nykyisen Taipaleenjoen rantamille huomattavan määrän (Metsäpirtin alueelle vähinään 2000 hehtaaria) viljelykseen kelpaavaa maata, jonka jakaminen tiloille päättyi vasta isojaon käytyä läpi kaikki oikeusasteet joskus 1800-luvun lopussa. Olisi luullut, että näin suuren vesimäärän purkautuminen osittain jopa Taipaleen kylän läpikin olisi aiheuttanut aineelisten vahinkojen lisäksi melkoisen määrän ihmishenkien menetyksiä. Kun olen lueskellut Sakkolan kirkonkirjoja tuolta ajalta jäljittäessäni Laulajaisen suvun vaiheita ei tuo mullistus näy mitenkään esimerkiksi kuolleiden ja haudattujen luettelossa. Ainoatakaan hukkumiskuolemaa tai muuta onnettomuutta ei mainita kuolinsyynä. Koko kevään 1818 aikana kuoli Taipaleen kylässä vain yksi henkilö, 66-vuotias Thomas Turkin (Tuomas Turkkinen) korkeaan kuumeeseen. Tämä panee minut ajattelemaan, että Suvannon lasku tapahtuikin todellisuudessa selvästi hallitummin kuin mitä legendat Maammekirjasta alkaen tapauksesta kertovat. On kuitenkin mahdollista, että seuraava kirkonkirjoissakin mainittu tapaus liittyy ainakin välillisesti Taipaleenjoen syntyyn. Vuoden 1829 kesällä (23. päivänä heinäkuuta) kerrotaan kirkonkirjoissa vesijättömailla Koselassa ja Koukunniemessä sattuneesta suuresta tappelusta, jossa sai surmansa kaksi ilmeisestikin tappeluun osallistunutta henkilöä, 38-vuotias Matts Kuopa (Matti Kuoppa) Metsäpirtin kylästä ja seuraavana päivänä kuolleeksi merkitty 54-vuotias Johan Eva (Juho Eeva) Koselasta. Seuraavilla talvikäräjillä Juho Ilonen - hänen kotikyläänsä ei mainita tietolähteenäni olleessa kirjoituksessa - oli syytettynä tapahtuneesta, mutta todisteiden puutteessa häntä ei tuomittu. Mikä sitten lieneekään ollut tapahtumien kulku. Tuo ajankohta sopii hyvin heinänkorjuuseen vesijättöalueelta, jolloin väkeä on ollut paikalla enemmänkin ja voisi hyvin kuvitella, että tappelun alkusyynä olisi ollut syntyneiden vesijättömaiden jako kyläkuntien ja talojen kesken tai erimielisyydet ehkä epämääräisesti sovittujen niittopalstojen sijainnista ja rajoista – ehkä vauhdittajana on ollut lisäksi kannu paloviinaa.